Lähete psykologille tuli yllättävänkin nopeasti. Nyt olen jo käynyt siellä. 10 päivää kaiken tapahtuneen jälkeen.
Tulipahan käytyä, näin päällimmäisinä fiiliksinä. Ihan mukava nainen, oli lukenut kaikki tekstit jne. Mutta.. mietin nyt käynnin jälkeen, että oliko tästä mitään hyötyä. Pari tuntia päivästä meni ja parkkimaksu. Juuri muuta ei jäänyt käteen..
Tiedän, että elän tunteiden vuoristorataa ja kaikki hölmöt pelot, kiukku, raivo, jne. ne on normaaleja reaktioita tässä tilanteessa.
Samoja asioita olen puhunut ystävilleni. Toki mietin jaksavatko ystävät oikeasti kuunnella tai miltä heistä tuntuu, kun puran näinkin rankkoja asioita heille. Mulle he toimivat kuitenkin psykologeina. Osa heistä on kyllä oikeastikin psykologeja tai psykiatrian sairaanhoitajia, mutta me jutellaan ystävinä.
Psykologin tarkoituksena on kai havainnoida kaikkea mielessäni liikkuvaa ja tehdä arvionsa sen pohjalta, että tarvitsenko kenties lisäapua tai lääkkeitä. En tarvitse, tiedän sen. Psykologi oli myös samaa mieltä.
Varasin seuraavan ajan, mutta en ole lainkaan varma siitä menenkö sinne.. Ei kai siellä ole pakko käydä? Miksi turhaan? Joku muu saattaa sitä paitsi tarvita juuri sitä minun käyttämääni aikaa kipeämmin kuin minä. Mulla on ystävät, jotka ovat viimeisen reilun viikon aikana osoittautuneet ehkäpä vielä arvokkaammiksi kuin olen ikinä osannut ajatella! Miten voinkaan ikinä kiittää heitä heidän olemassaolostaan riittävästi!?
Löysin muuten sattumalta tämän Johanna Kurkelan ihanan laulun, josta on nyt tullut yksi lemppareistani, vaikken Johanna Kurkelaa ole radiokuuntelua enempää koskaan kuunnellut..
Voi kun tämän saisi soittaa siunaustilaisuudessa...
https://www.youtube.com/watch?v=gDnX0Qnfi2s&noredirect=1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti