Perjantaiaamu, raahaudun turhautuneena suihkun kautta neuvolaan. Turhautuneena siksi, että minulla olisi muutakin tekemistä, kuin juosta neuvolassa. Kaikkihan on hyvin, miksi siis koko ajan pitää käydä mittauksissa..
Ajatuksissani pyörii vain se, kuinka kömpelö olen ja kuinka ihanaa on sitten marraskuun alkupuolella, kun saan ihanan tuhisevan käärön viereeni ja meidän perheessä onkin kolmen sijasta neljä jäsentä. Laskettuaikahan on 27.10. mutta koska esikoinenkin syntyi "pakotettuna" vasta pari viikkoa myöhässä, tuskin tämä toinenkaan tekisi siinä asiassa poikkeusta.
Olen kerrankin (!!) ajoissa neuvolassa. Se ei ole minun tapaistani. Joskus olen jopa joutunut soittamaan, että anteeksi, palaveri venähti ja en ehdi ajallaan paikalle, koska voin tulla?
Samat pissanäytteet ja mittaukset. Rv 33+3, painoa 64kg verenpaine samoissa lukemissa kuin ennenkin, sykkeet hyvät. Kaikki siis hyvin, nähdään parin viikon päästä.
En soita edes miehelleni, koska eihän tässä nyt ole mitään kerrottavaa. Muutaman viikon päästä meillä on ihana pieni käärö. A on isosisko ja meillä ihanan raastava vauva-arki.
Sitä ennen tietysti pitäisi vielä käydä vaatteet läpi, ostaa tuttipulloja, korjata pinnasängystä yksi pinna, jonka A onnistui irrottamaan, mutta onhan tässä aikaa. Äitiysloma alkaa ihan kohta ja mulla on aikaa vain itselle ja perheelle. Ajatuksissani mietin, miten kaikki muuttuu vähän ajan päästä ja elämässä alkaa aivan uusi lehti. Päivä täynnä odotuksen kärsimättömyyttä ja unelmointia tulevasta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti