Ihmiselle tulee omituisia ajatuksia mieleen.. Meillä lojuu alakerrassa äitiyspakkaus ja muita vauvan vaatteita. En halua tehdä niille mitään vielä, koska tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Hetkittäin mun tekisi mieli polttaa ne kaikki! Tuhota äitiysvaatteet, joita käytin Elsaa odottaessani, polttaa kaikki mikä on ostettu Elsaa varten.
En ole toteuttanut suunnitelmaani, jos sittenkin haluan jossain vaiheessa säilyttää jotakin, mitä ehdin ostaa..
Nämä syksyn ensimmäiset pakkasaamut saavat minut miettimään noita vaatteita. Mietin, miten olin suunnitellut kaiken menevän. Välillä tuntuu siltä, ettei kannattaisi suunnitella mitään. Mitä jos suunnitteleekin turhaan, kuten tein seuraavan vuoden suunnitelman. Vuoden, jonka suunnitelmat eivät koskaan tapahtuneet..
Jokinaika sitten kirjoitin turhautumisestani ihmisten pinnallisuuteen.. Mietin samalla, miten pinnalliselta vaatteiden ajattelu tuntuu. Ihan kuin ei tärkeämpiä asioita olisi mietittävänä. Miten vaatteisiin saattaa kiteytyä niin monta ajatusta? Raivoa vaatteita kohtaan.. Tuntuu typerältä, mutta toisaalta ne kuvaavat sitä kaikkea odotusta, suunnittelua ja menetystä!
Toisaalta haluaisin kaiken pois, mutta toisaalta niihin liittyy toivoa tulevasta. Toivoa onnesta ja tulevaisuudesta. Toisaalta mielessä pyörii ajatus, etten voi niitä koskaan käyttää, koska ne on ostettu jollekin, joka on kuollut. Ihan kuin kuolema olisi ollut vaatteiden vika tai niistä johtuva.
Toistaiseksi tyydyn siirtämään kaikki tavarat varaston nurkkaan, odottamaan hetkeä, jolloin osaan päättää, mitä niille aion tehdä. En tiedä tuleeko sitä hetkeä koskaan, mutta nyt en ainakaan halua tehdä niille mitään. En myöskään halua katsoa niitä, koska en voi olla miettimättä, miltä ne olisivat näyttäneet Elsan päällä, olisiko ne olleet milloin sopivia hänelle.... Mitkä värit olisivat näyttäneet parhaalta hänen päällään. Ihanan pienen tummatukkaisen tyttöni päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti