Tämä aamu aloitettiin naurulla ja kolmevuotiaan kiukuttelulla siitä, miksei aamupalaksi voi syödä tikkaria. Tänään siis juhlimme esikoisemme synttäreitä.
Mieleen tuli aamu kolmen vuoden takaa, kun turhautuneena lähdin synnärille tarkastukseen. Viikkoja oli silloin 41+6. Yllätyksekseni sairaalassa päätettiin kuitenkin käynnistää synnytys juuri sinä päivänä. Illalla meillä olikin sitten sylissä maailman ihanin tyttö vauva!
Esikoisen synttärionnitteluja lukiessani silmiini osui Pekka Simojoen "Perhonen kappaleen" pätkä "Mureni taika, mitä on aika? Missä on perhonen?"
Tuo lyhyt pätkä nosti kaikki tunteet pintaan, vihan, ikävän, pelon, kaikki! Reilu pari viikkoa tästä ja meillä olisi voinut taas olla onnellinen päivä, mutta ei! Ajattelen kauhulla sitä hetkeä kun nuo pienet sydänäänet ovat loppuneet. Miksi!!!!
Viime yönä näin painajaisia tuosta lähes kuukauden takaisesta päivästä. Eilen illalla vielä sanoin ystävälleni, että kaikki menee hyvin. Tämä on varmaan sitä vuoristorataa, jota moni on sanonut elämämme olevan tulevaisuudessa..
Parin viikon päästä olisi voinut olla onnellinen päivä, nyt odotan vain sitä, saadaanko koskaan selville syytä, miksi emme saaneetkaan toista tytärtämme elämään kanssamme. Noiden tulosten saamisen lähentyminen on varmaan osa syyllinen öisiin painajaisiini.. Mielessä pyörii, mitä jos.. entä jos en olisi tehnyt niin paljon töitä. Vuosihan on ollut töiden puolesta stressaava, voiko se olla syynä? entä jos olisin tehnyt niin tai näin enkä niinkuin tein... Mitä jos nämä kaikki kysymykset jäävätkin ilman vastausta? Sairaalassa lähes jokainen sanoi, että kannattaa varautua siihen, ettei mitään selitystä tapahtuneelle tule koskaan..
Toisaalta mieleen tulee, mitä jos tuleekin jokin syy? Mitä jos syy on sellainen, johon olisin voinut vaikuttaa? Kaikki ovat vakuuttaneet minulle, ettei mikään mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä ole syynä, mutta mitä jos onkin?
Tänään pitäisi myös laatia kuolinilmoituksen teksti.. Tai ajatustasolla se on jo valmiina, mutta se pitäisi ilmoittaa lehteen, jotta ilmoitus ehtisi viikonlopuksi. Olen jo lykännyt sen laittamista monta päivää. Oma olo varmaan taas helpottuisi, jos nyt lähettäisin ne tiedot. Olisi taas yksi asia hoidettu...
Tänään on taas päivä, jona tekisi mieli hautautua peiton alle ja toivoa, että tämä kaikki olisikin vain pahaa unta ja herätessä kaikki olisi hyvin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti