Jonkin verran tulee kyselyä, olenko jo palannut töihin. Osa kavereista sanoo, että älä pidä kiirettä, töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Itsellä olisi sellainen olo, että voisi osa-aikaisesti jo palailla töihin, että on jotain säännöllisyyttä näissä päivissä. Tammikuun puoleenväliin saakkahan mä olen virallisesti äitiyslomalla. Tuntuu kuitenkin hölmöltä olla äitiyslomalla ilman vauvaa..
Mietin töihin paluuta jo oikeastaan reilu kuukausi sitten. Työhönpaluuseen liittyy kuitenkin paljon vaikeita asioita. Ihmiset ihmettelevät miksi palaan nyt jo töihin toisaalta, kaikki eivät edes tienneet, että olen jäämässä äitiyslomalle. Osittain haluaisin tässä vaiheessa töihin, että pelkään, että jos töihin meno pitkittyy, siitä tulee vaikeampaa. Ajankuluessa olen huomannut, että en välttämättä halua puhua niin paljon kohtukuolemasta ja kuolleesta lapsesta, kuin alussa. Alussa oli pakko purkaa kaikki heti ulos, ettei jää märehtimään asioita, mutta nyt kolmisen kuukautta myöhemmin, en halua, että ihmiset ajattelevat minua vain säälittävänä tapauksena, jonka lapsi kuoli ennen kuin syntyikään. Entistä vahvemmin minulla on tunne, ettei kaikkien tarvitse tietää asiasta ollenkaan. Toisaalta en pidä asiaa mitenkään salaisuutena. Keskustelen Elsasta kyllä avoimesti silloin kun haluan. Osittain syynä sille, etten halua kaikkien tietävän on se, että kaikki eivät osaa suhtautua asiaan millään tavalla. Ehkä pahin kommentti, jonka olen kuullut oli se, että kai sinulla on sitten kirjallinen lausunto siitä, että olet myös henkisesti terve! Vaikka lauseen sanonut ihminen pahoitteli heti sanomistaan, se kuvastaa hyvin sitä, mitä ajatuksia ihmisille tulee mieleen.
Monet vastaavan kokeneet ihmiset ovat palanneet jo tässä vaiheessa töihin ja monella on mennyt töihin paluu hyvin. Toisilla työkaverit ovat supatelleet seläntakana ja epäilleet työkykyisyyttä. Omituisesti ihmiset tekevät johtopäätöksiä ja käyttäytyvät hölmösti, kun eivät uskalla suoraan kysyä miten menee. Toiset taas esittävät joka kerta tavatessa surunvalittelunsa. Sekin tuntuu hassulta, mutta ymmärrän, että he ovat oikeasti pahoillaan ja eivät vaan osaa sanoa mitään. Kuten olen varmaan kirjoittanutkin, ainakin olen sanonut monelle, että oikeita sanoja ei ole, mutta pahinta on se, että ohitetaan kokonaan eikä sanota mitään.
Mutta siis töihin paluusta.. Pohdiskelin siis asiaa useamman viikon, ennenkuin otin yhteyttä työpaikalleni. En sen yksityiskohtaisemmin käy kaikkea tähän liittyvää täällä läpi, mutta työnantajani toiminta oli jotain ihan muuta kuin olin kuvitellut. Olin jo aikaisemmin sanonut, että otan yhteyttä jos alkaa tuntua siltä, että haluaisin töihin ennen äitiysloman päättymistä. Se lause oli kai ohitettu kokonaan tai sitten oli tulkittu, että kunhan höpisen. Kolmisen viikkoa sitten ilmoitin, että olisin valmis palaamaan osa-aikaisesti töihin. Toinen toistaan epämääräisempiä kommentteja olen saanut ja nyt tilanne on se, että ei taida töitä löytyä minulle ennen kuin äitiyslomani virallisesti päättyy.. Eivät ota minua takaisin, ennen kuin löytyy tehtäviä ja niitä ei kuulemma ole tällähetkellä riittävästi.. Ensi reaktioni oli se, että eipä sitten palata lainkaan tuohon työpaikkaan, mutta katsotaan nyt. Selvästi on ainakin huomattavissa, että työpaikallani ei osata suhtautua asiaan mitenkään. Olen saanut ihan suoria kommentteja siitä, että en ehkä ole työkykyinen ja yllättävän moni näyttää tietävän Elsan kuolemasta, vaikka en ole itse siitä kertonut. Olisin toivonut, että olisin voinut kertoa niille kelle haluan ja jättää toisille kertomatta, mutta näköjään olen juoruilun kohteena. Saa nähdä mitä lähitulevaisuudessa töiden suhteen tapahtuu, en ole kovin optimistinen mutta toisaalta toivon, että asiat järjestyisivät parhainpäin.. Näköjään kannattaa siis varautua siihenkin, että töihin paluusta ei tule helppoa tai pahimmassa tapauksessa pitää etsiä uusi työpaikka.. Siihen en koe olevani juuri nyt valmis, vaikka toisaalta uudessa paikassa kukaan ei tietäisi mitään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti