Täällä ollaan...

Blogissa on ollut pitkään hiljaista. Ei ole ollut vain sanoja millekään, ei mitään asiaa. Asiat on pyörineet enemmän ja vähemmän mielessä.
Kun kaikki tulokset olivat tulleet, eikä mitään syytä Elsan kuolemalle löytynyt, mieleen tuli vain täydellinen hiljaisuus. Monta viikkoa kului jopa niin, että asian ajatteli jo olevan käsitelty. Nyt tuosta kaikesta on jo parin päivän päästä 7 kuukautta. Vertaistuki ryhmissä en jaksa lukea kaikkia uusia kirjoituksia, ne toistaa vain itseään ja tuntuu ikävältä lukea niitä.
Tänään tuli taas mieleen kirjoittaa asioita tänne. Jotenkin tuli mieleen psykologin sanat siitä, että joku saman kokenut oli sanonut "Tavisäidit ei vaan tajua" ja niin se on. Joskus itsekin valitan pienistä asioista, mutta pääosin en. Asiat on saaneet aivan uuden tärkeysjärjestyksen. Peruuntunut tapaaminen, kynnen katkeaminen jne ei hetkauta kovinkaan paljon. Eräässä keskustelussa, kun eräs ihminen valitti kuinka vaikeaa hänellä on kun aikataulut menee sekaisin, olisi mieleni tehnyt sanoa, että montako kertaa yössä heräät tarkistamaan, onko lapsesi hengissä? Montako kertaa mietit, että pitäisi käydä lapsesi haudalla, mutta et vaan voi mennä sinne? Montako kertaa joudut miettimään, miten selität vajaa nelivuotiaalle, että hän on isosisko, vaikka pikkusisko ei olekaan täällä. Näiden kysymysten jälkeen ei vaan itsellä aina riitä ymmärrys pikkuasioista valittajille...

Vähän aikaa sitten olisi taas ollut vertaistukiryhmän kokoontuminen. En ole siellä vielä käynyt. Jossain vaiheessa ajattelin, että menisin, mutta jätin menemättä. Mitä olisin siellä tehnyt tai sanonut, kun ei itsellekään ole sanoja? Olisinko vain mennyt paikalle ja istunut siellä hiljaa kuunnellen tarinoita,  joita en välttämättä haluaisi edes kuulla?

Jossain vaiheessa mietin, että menen psykologin puheille uudelleen, mutta en koskaan soittanut aikaa, koska mitä olisin siellä sanonut? Ympärillä olevat ihmiset eivät enää puhu aiheesta. Voisin ehkä joskus puhua jollekin, jos minun ei tarvitse avata keskustelua... En halua kesken kahvittelun vaan heittää tätä aihetta ilmaan. Jos joku saman kokenut haluaa jutella, laita viestiä :)