Tänään on vuosipäivä, jota kenenkään ei kuuluisi viettää!
Vuosi on kulunut yllättävänkin hyvin ja elämä on vähitellen alkanut palata ehkä raiteilleen..
Viime päivät ovat olleet tosin erityisen raskaita. Vuoden takaiset asiat ovat palailleet mieleen ajoittain niin, että voisin kuvitella, että niistä on vain muutama päivä aikaa.
Se sama tyhjyyden tunne on ajoittain tullut erittäin ahdistavana pintaan. Olin jo osittain ehkä unohtanut sen. Välillä mietin, tuleeko minusta normaalia koskaan.
Vuoden takaa hyvinkin tutut itkukohtaukset ovat taas täällä. Jotenkin vuoden takaisia tapahtumia käy läpi, osittain jopa alitajuisesti. Yhtäkkiä jossain paikassa on tullut mieleen, että viime vuonna olimme täällä vielä kaikki neljä.
Tänään töissä on palaveri, jossa pitäisi suunnitella tulevia projekteja. Miten voikaan olla näin huono päivä tuolle palaverille! Mielessä pyörii ihan muut asiat kuin millaisia tavoitteita työelämään liittyy. Jos saisin valita, vetäisin peiton korville ja hautautuisin sohvaan.
Jos kaikki olisi mennyt niinkuin olisi pitänyt, äitiyslomani ja kesälomani olisi ohi ja minun kuuluisi olla jossain ihan muissa tehtävissä, kuin missä nyt olen.. Niiden suunnitelmien mukaan mitä minulla oli..
Joinakin päivinä olen miettinyt, että minun pitäisi toteuttaa ne suunnitelmat, joita minulla oli ennen 13.9.2015. Toisaalta ne tuntuvat nyt liian kaukaisilta. Välillä olen vihainen itselleni, koska "olen hukannut aikaa". Myönnän, olen jättänyt vuoden aikana tekemättä montakin asiaa, koska minua ei ole huvittanut. Välillä syyllistän itseäni siitä, että perustelen saamattomuuttani sillä, että olen käymässä läpi asioita, joita kenenkään ei kuuluisi joutua käymään läpi..
Yhtenä päivänä A kysyi minulta, että koska se meidän vauva tulee takaisin sieltä pilven päältä. En osannut sanoa mitään. Viikonloppuna kävimme sytyttämässä kynttilän Elsan haudalla A:n kanssa. A alkoi yllättäen käymään läpi hautajaispäivää ja miettimään, että minkä pilven päällä Elsa on. Joskus sitä toivoo etä olisi tuo neljävuotiaan taito suhtautua asioihin.. Ei tarvitsisi murehtia...
Kirjoittaminen onneksi toimii edelleen, vaikka en niin usein enää tänne kirjoittelekaan. Tänään oli taas pakko, jotta jaksaa lähteä töihin.. Teksti on hyvinkin sekavaa, mutta se kuvastaa hyvin sitä, miten ajatukset tällä hetkellä poukkoilevat....
